Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt ovat monisyisiä ongelmia, jotka voivat vaikuttaa huomattavasti yksilön kykyyn suorittaa päivittäisiä toimintoja, kuten kävelyä, juoksua tai erilaisia työtehtäviä. Ne voivat olla seurausta tuki- ja liikuntaelinten, hermoston tai molempien yhdistelmän häiriöistä. Tässä blogissa syvennymme liikkeen ja liikekontrollin häiriöiden syihin, seurauksiin ja hoitoon tieteellisen tutkimuksen valossa.
Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt – Mikä menee vikaan?
Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt voivat johtua monista eri tekijöistä. Tuki- ja liikuntaelinten osalta voi olla kyse esimerkiksi nivelrikosta, nivelten yliliikkuvuudesta tai lihasten epätasapainosta. Nervousjärjestelmän osalta syynä voivat olla hermojen puristusvammat tai hermojen toimintahäiriöt.
Hannu Luomajoen teoksessa ”Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt” (2018) käsitellään liikekontrollin häiriöiden taustatekijöitä ja hoitomahdollisuuksia monipuolisesti. Hän käsittelee muun muassa sitä, kuinka biomekaaniset tekijät (kuten nivelten ja lihasten mekaaniset ominaisuudet), fysiologiset tekijät (kuten hermoston toiminta) ja psykososiaaliset tekijät (kuten stressi tai mielenterveyden ongelmat) voivat kaikki vaikuttaa liikekontrollin häiriöiden syntyyn.
Liikekontrollin häiriöt ja ortopediset ongelmat
Monet ortopediset vaivat kuten polven ja olkapään nivelrikko sekä olkapään impingement -oireyhtymä liittyvät liikekontrollin häiriöihin. Impingement tarkoittaa tilannetta, jossa jokin kudoksen osa jää puristuksiin kahden kovan rakenteen väliin – olkapään tapauksessa yleensä olkapään nivelkapseli tai jänne ja olkaluun yläosa.
Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että invasiiviset hoidot kuten arthroskooppinen leikkaus eivät välttämättä ole tehokkaimpia hoitokeinoja näille vaivoille. Siemieniuk ym. (2017) toteavat tutkimuksessaan, että degeneratiivista polvinivelen nivelrikkoa ja meniskivammoja ei tulisi hoitaa arthroskooppisella leikkauksella, koska sen hyöty on vähäinen verrattuna riskeihin ja kustannuksiin.
Samanlaisia tuloksia on saatu myös olkapään impingement -oireyhtymän hoidosta. Ketola ym. (2017) totesivat tutkimuksessaan, että arthroskooppinen decompressio ei ole suositeltava hoitomuoto olkapään kiertäjäkalvosinjänteen tendinopatiaan. Tutkimuksessaan he myös havaitsivat, että pitkän aikavälin rotator cuff -repeämän kehityksessä tai lihasvolyymissa ei ollut eroa potilailla, jotka olivat saaneet decompression leikkauksen ja potilailla, jotka eivät olleet saaneet sitä (Ketola ym. 2016).
Miten liikekontrollin häiriöitä hoidetaan?
Liikkeen ja liikekontrollin häiriöiden hoitoon voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä. Yksi tehokkaista hoitokeinoista on ohjattu harjoittelu, joka keskittyy liikekontrollin parantamiseen ja lihastasapainon korjaamiseen. Harjoittelun avulla voidaan vahvistaa heikkoja lihasryhmiä, parantaa nivelten liikkuvuutta ja korjata haitallisia liikemalleja.
Luomajoen (2018) mukaan liikekontrollin harjoittelu on tehokas tapa hoitaa monenlaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Ohjattu harjoittelu auttaa parantamaan kehon mekaanista kuormitusta, parantamaan liikekontrollia ja vähentämään kipua.
Myös osteopatia voi olla hyödyllinen hoitomuoto liikekontrollin häiriöiden hoidossa. Osteopaatti pyrkii palauttamaan kehon tasapainon ja optimoimaan sen toimintaa manuaalisen hoidon ja ohjatun harjoittelun avulla. Hoito voi sisältää esimerkiksi nivelten mobilisointia, pehmytkudoskäsittelyä ja hermokäsittelyä.
**Lähteet:**
1. Luomajoki H. (2018). Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. VK-kustannus Oy.
2. Siemieniuk RAC, et al. (2017). Arthroscopic surgery for degenerative knee arthritis and meniscal tears: a clinical practice guideline. BMJ.
3. Brox JI, et al. (1993). Arthroscopic surgery compared with supervised exercises in patients with rotator cuff disease. BMJ.
4. Haahr JP, et al. (2005). Exercises versus arthroscopic decompression in patients with subacromial impingement. Ann Rheum Dis.
5. Ketola S, et al. (2017). Arthroscopic decompression not recommended in the treatment of rotator cuff tendinopathy. Bone Joint J.